On pidempään pitänyt kirjoittaa tälläinen, kun ihmisillä on jotenkin ollut sellainen käsitys, että olen tässä parisuhteessani se hyvä tyyppi. Totuus on kuitenkin täysin toinen. Ja miksi näin julkisesti ruodin tätä asiaa, niin mun mielestäni Minna ansaitsee kaiken sen arvostuksen, mitä ihmiset eivät ole vielä ymmärtäneet tai nähneet.
Minna on ylivoimaisesti kiltein ihminen, kenet olen koskaan tavannut. Omistaa mielettömän suuren sydämen, jota on koeteltu paljon. Mussa on paljon sellaisia pieniä ärsyttäviä vikoja, joista kasaantuu iso tulva ja siinä on kenellä tahansa paljon kestämistä. Olen ollut todella itsekäs ja saanut Minnan lähes viikoittain itkemään. Kun viikonloppuisin on vain ollut ihan pakko päästä juhlimaan. On tullut oltua kaljareissuilla ja yleensä ne ovat venähtäneet myöhään, usein aamuun. Vaikka en ikinä mokaisikaan isosti, niin nämä pikkujutut ovat sellaisia, että tiedän tuon ihmisen jossain vaiheessa katoavan ja löytävän paremman, jos en muutu. Paremman tai parhaan miehen hän ansaitseekin, se on selvä. Siksi asiat muuttuvatkin nyt. Elämäni isoin kriisi olisi, jos tuota ihmistä ei olisi enää vierellä.
Ihmiset jotka tuntevat mut hyvin, niin tietävät mulla olevan humalassa erittäin omantakeinen huumori, suu käy jatkuvasti ja moni ottaa sen varmasti henkilökohtaisesti käsittäen asiat väärin, jos ei ole paljon liikkunut samoissa piireissä. Niin on käynyt useasti. Ikinä en ketään niillä jutuilla todellakaan halua tarkoituksella loukata, mutta yleensä niin käy. Moni saattaa ajatella vietettyään illan mun seurassa, että "Tuo äijä ei mitään parisuhdetta edes ansaitse.". Ja tottahan ne puhuu, en minä viimeisen kahdeksan kuukauden näytöillä Minnaa millään tavalla ansaitsekaan. Minna tämän koko parisuhteen on pitänyt kasassa ja antanut jatkuvasti asioita anteeksi. Se ihminen muutti mun takia Helsingistä tänne ja on valmis antamaan koko rakkautensa; minä olen lähinnä työntänyt koko ihmistä poispäin. En ole osannut arvostaa koko asiaa millään tavalla, vaikka musta ei olisi noin vain lähtemään jonkun ihmisen perään ja jättämään kaiken tutun ja turvallisen taaksensa. Ei mussa olisi tuollaista rohkeutta.
Elämänmuutos on ollut aika suuri, kun yhteisessä arjessa onkin pieniä lapsia. Sitä on pelännyt, että osaako elää tälläista elämää, kun on ollut aina vastuussa vain lähinnä itsestään. Pelko on muuttunut itsekkyydeksi ja vasta nyt viimeisen parin viikon aikana on osannut herätä todellisuuteen. Että menetän todella upean ihmisen ja ison rakkauden, jos kävelen silmät kiinni itsekkäästi eteenpäin. Niin olen monesti tehnyt, ja ei sellaista kukaan ole jäänyt katselemaan. Elämässä pitää olla tottakai omiakin juttuja, mutta silloin pitää olla ne yhteiset jutut kunnossa ja varsinkin se parisuhde.
Tuon ihmisen kanssa mulla on turvallinen olla ja haluan elää tämän lyhyen pätkän yhdessä, mitä täällä nyt vietetään. Ja pyydän anteeksi, etten ole tähän mennessä osannut lunastaa lupauksiani. Olen ymmärtänyt, että minulla on nyt kaikki se, mikä tekee mut oikeasti onnelliseksi.
Sinä olet se tämän suhteen hyvä tyyppi ja kiintotähti. Rakastan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti